Kanttarellien kesä oli täynnä partiota

Karhulan Kanttarellien syyskausi avattiin torstaina Korkeakoskella. Munkalolle oli kerääntynyt iloinen joukko valmiina aloittamaan uuden partiokauden.

Tai oikeastaan Kanttarellien syyskausi on ollut käynnissä jo pitkään. Kesälläkin on nimittäin riittänyt partiopuuhaa varsin paljon. Lippukunnalla on tänä syksynä vastuulla järjestää Kymenlaakson partiopiirin partiotaitokisat. Lisäksi Kanttarellit ovat olleet varsin aktiivisesti tekemässä piirileiri Humua. PT-kisojen suunnittelu pyörähtikin toden teolla käyntiin heti Humu-leiriltä toipumisen jälkeen. Kesätauolla ei siis ole levätty laakereilla!

Kantsut vahvasti mukana Humulla

Humu-piirileiri oli Kanttarelleille iso ponnistus ja tärkeä yhteinen kokemus. Kantsu-aktiivi toimi leirinjohtajana ja Kantsuja oli mukana myös lukuisissa muissa tärkeissä pesteissä: alaleirien johdossa, ohjelmissa, turvallisuudessa, keittiössä, lähiaikuisina ja uimavalvojina. Humulla järjestettiin myös partiojohtajan peruskurssi, jossa oli useampi mukana joko kouluttajana tai kurssilaisena.

Kantsuissa on vahva tekemisen meininki, mutta tekeminen ei ole totista tai viimeisen päälle suoraviivaista. Välillä häärätään ja hulmuillaan sinne tänne, mutta kaikki hommat on saatu hoidettua yhdessä. Kun jokaisella vapaaehtoisella on arjessa omat työt, opinnot ja muu elämä, on tärkeää, että partio tuo siihen lisäpotkua eikä lisää kuormaa. Hyvässä porukassa tekemisestä saa energiaa, iloa ja voimaa. Juuri sitä Kantsujen toiminnassa halutaan vaalia.

Kantsujen spontaanisti syntynyttä mottoa ”myä riitetää” ja lentävää lausetta “aina on edes vähän kivaa” onkin saanut kesän aikana ansaitusti kuulla. Ja siltä se myös näyttää: porukka on sitoutunutta ja huomaa, että partiolla on monelle oikeasti iso merkitys.

Syksy käyntiin – ja homma toimii!

Yksi hyvä esimerkki sitoutumisesta nähtiin jo syyskauden suunnittelussa. Vaikka kesä on ollut täynnä tekemistä, saatiin kaikkiin ikäkausiryhmiin vähintään kaksi johtajaa. Myös toimintakalenteri syntyi lopulta kuin itsestään – johtajat tiesivät mitä ollaan tekemässä ja jokainen otti oman paikkansa.

Itse ajattelen, että tämä kertoo paljon lippukunnan toimintakulttuurista. Rutiinit ovat vahvat, jokaisen antama pienikin panos on tärkeä ja homma toimii kun intoa riittää. Lippukunnanjohtajan pesti tässä porukassa varsin mukava. Ihmisiä ei tarvitse varsinaisesti johtaa, vaan jokainen tietää mitä tekee ja ottaa vastuuta omasta tekemisestään. Jos on tarvetta, niin kaveri auttaa. Omasta mielestäni tehtäviini kuuluu huolehtia siitä, että hallinto pyörii taustalla, tekemisen suunta on jokseenkin yhtenäinen ja mikä tärkeintä, yhteishenki säilyy.

Syksy on siis hyvässä vauhdissa. Edessä on kisoja, viikoittaista partiotoimintaa ja varmasti paljon muutakin kantsumaista hulmuilua.

Myä riitetää,
LPKJ Anna